Laatikkolaatikkolaatikkooo.

Oodi laatikolle

Ah, laatikkoni suloinen
joka koristaa blogiani kuin
kruununjalokivi
graniittilohkareiden keskellä.
Laatikkoutesi on kirkasta
kuin valo, joka virtaa halki
äärettömien avaruuksien
vaikkei laatikkous ole
välttämättä edes
sana

Sinä. Olet. Elämäni.
Tuhoni. Tarkoitukseni
- totisesti maailmani ainoa
laatikko.
Näyttöruudun jumalainen loistokin
himmenee valosi varjoon
Oi laatikko, kumarra puoleeni
norsunluulinnastasi
Laatikkolandian autuailta niityiltä
kuiskaa korvaani Totuus
sillä sinä sen tiedät.

Lauluni sinulle on vaatimaton
mutta laulan sen sydämestäni
sillä en näe muuta kuin sinut

laatikkoni.

~~~
Tämä on vähän surullista, tiedättekö. Eikä ihan vähänkään. Mikä on vialla kun elämänsä kevättä elävä tyttö kirjoittaa rakkausrunoja blogissaan olevalle laatikolle? Vastaan: aika helvetin moni asia. Mutta arvaa mitä? Sinä luit tuon runon. Ha, ei taida sinullakaan olla ihan kaikki nakit muusissa jos vietät aikaasi tuollaisia tekeleitä lukien. Mene ulos leikkimään, niin kaikki muutkin tekee.

...

:P